Luovaa kirjoittamista

Kirje Tovelle


                                      Hei Tove!                                    11.4.1940

       Halusin kirjoittaa sinulle kirjeen, sillä minulla on sinulle paljon kysymyksiä liittyen lapsuuteesi. Olen Iida ja 15-vuotta vanha. Asun Orivedellä ja käyn yhdeksättä luokkaa. Luin kirjasi      Kuvanveistäjän tyttären ja minulla jäi pari kysymystä kirjaasi liittyen. Mistä sait kirjaasi inspiraatiota? Kirja oli kumminkin hyvin mielikuvituksellinen, mutta kumminkin samalla aikuismainen. Oletko aina ollut hyvissä väleissä isäsi kanssa? Entä äitisi? Ymmärsin, että sinulla on ollut enemmän vaikeuksia äitisi kanssa kuin isäsi. Itselläni on myös ollut vaikeuksia äitini kanssa, mutta olen kumminkin aina ajatellut, että vanhempia pitää kunnioittaa. Miksi Pojulla on aina nuha? Onko hän aina oikeastikkin kipeä vai onko tämä vain jokin yksityiskohta kirjassa? Arvelen, että sinulla on läheinen suhde Jumalaan, onko ämä totta? Itse en ole niin uskovainen, koska en ole ajatellut asiaa niin tarkasti. Minun mielestäni sinun kannattaisi puhua äitisi kanssa enemmän, sillä äidit ovat tärkeitä. Itseäni on auttanut äidin kanssa puhuminen aina, hän osaa tukea ja auttaa vaikeissakin tilanteissa. Minulla ei ole mitään muuta kysyttävää. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
                  Ystävällisin terveisin: Iida Haukijärvi

Uutinen 

7- ja 70 vuotiaat naispuoliset henkilöt murtautuivat rikkaan naapurinsa taloon, kun hän ei ollut kotona. Tämä tapahtui tiistai iltapäivällä valosan aikaan, kun he nousivat naapurinsa herra Malanderin saareen. Kukaan ei ollut ennen aikaisemmin uskaltanut edes mennä lähelle tätä saarta. Johtaja tuli kotiin samaan aikaan kun murtautuminen oli käynnissä, mutta hän ei reagoinut tapahtumaan mitenkään. Tämän tapahtuman jälkeen johtaja kutsui heidät kahville ja loppuen lopuksi heistä tuli hyviä tuttavuuksia. Tämä on erikoinen tapaus siinä mielessä, että harvoin rikoksien kautta tullaan tuttavuuksiksi sen kanssa kenelle on aikonut aiheuttaa pahaa. 

Hei päiväkirja! 

En yleensä kirjoita päiväkirjaa, mutta aloin rakentamaan nukkekaappia ja ajattelin, että voisin kirjoittaa joka päivä, kuinka työ sujuu. Olen jo jonkin aikaa rakentanut ja luulen, että tänään pääsen salonkiin asti. Salonkiin haluan tehdä ainakin ranskalasia ikkunoita. Aina heti, kun herään menen rakentamaan ja suunnittelemaan. 

 Tänään, kun olin hetken kerennyt rakentamaan, Erik tuli ja ehdotti, että voisi tehdä hillopurkkeja. Aluksi pidin ideaa hyvänä, mutta kun hillopurkkeja vain tuli ja tuli minä suutuin, koska en kerennyt käyttämään aikaani purkkien katseluun. Välillä minulla menee hermot Erikiin, koska jos hän jotain alkaa tekemään, hän ei osaa lopettaa.  

Pääsimme tänään ullakkokerrokseen ja talosta alkoi tulla liian korkea, joten päätimme siirtää sen makuuhuoneeseen. Erik ei tykännyt ideasta, mutta talo oli pakko siirtää, jotta saan tehtyä sen valmiiksi. 

Tänään en kerennyt kunnolla edes syömään, kun oli niin paljon tekemistä. Huomiseksi pitäisi keksiä miten talon torni toteutetaan. Ehkä saan yöllä nukkuessani jonkun hyvän idean.